Siljan yökyläillessä isovanhempien luona pääsimme Delin kanssa osallistumaan Päijät-Hämeen Noutajakoirayhdistyksen järjestämään mejän arkipäiväkokeeseen Hollolassa. Jälkientekopäivänä ei paljon ulkoilu olisi inspiroinut, koska vettä tuli kuin saavista kaatamalla koko ajan, mutta positiivisella asenteella siitä selvittiin :) Koepäivänä aurinko sitten paistoi eikä arpaonni tällä kertaa suosinut meitä, sillä saimme päivän viimeisen jäljen. Delin suoritusta ei voikaan sitten hirveästi hehkuttaa... Kun viimeksi oli ykkönen todella lähellä, niin nyt se oli todella kaukana. Ensimmäinen hukka tuli jo ekalla suoralla, toinen toisella ja kolmas neljännellä, tulokseksi siis VOI0. Hetkittäin Deli jäljesti tosi hyvinkin selvittäen katkon ja kulmat, mutta suorilla lähti haahuilemaan nenä ilmassa ja teki vielä laajempia tarkistuslenkkejä kuin normaalisti. Deli myös käveli kaikkien makausten yli merkkaamatta niitä mitenkään, yleensä se sentään osalle niistä pysähtyy. Viimeinen osuus ennen kolmatta hukkaa meni niin haahuiluksi, että keskeyttäminenkin kävi mielessä.

Yleensä Deli parantaa jäljestystään aina loppua kohti, nyt meni toisin päin, into hiipui mitä pidemmälle jälkeä päästiin. Ikinä ennen ei ole kokeessa tarvinnut suutaan jäljellä avata, mutta nyt jouduin kehottamaan Deliä monta kertaa. Saattoi pitkällä odottelulla ja lämpimällä säällä olla jotain vaikutusta asiaan, mutta ei se kuitenkaan kokonaan selitä näin heikkoa suoritusta ja huonoa motivaatiota. Koira ei ollut kokeessa oma itsensä, keskittymiskyky oli tipotiessään. Nyt sitten mietitään syntyjä syviä ennen kuin seuraavaan kokeeseen mennään (jos mennään), kahta päivää ei viitsisi enää samalla tavalla hukkaan heittää (eikä viedä koepaikkaa joltain muulta). Vaikka ainahan noista oppii ja on kiva päästä seuraamaan toisten suorituksia, kun itse opastaa.